Seuraavaksi matkasin Sipoon vanhaan kirkkoon. Kun astuin sisään kirkkoon, mikä maailma siitä aukesikaan! Mikä kauneus pylväissä ja kattomaalauksissa! Olin sanaton.
Next I traveled to the old church of Sipoo. And what a world opened inside! Such beauty in the columns and paintings on the cealing! I was speechless.
Kirkon mukulakivinen lattia ei päästä kirkossa kävijää helpolla, varsinkin kun olisi halunnut pitää katseen katossa. Siellä köynnösornamentit tanssivat holveissa ja minulle ne kuvastavat yksinkertaisesti elämäniloa ja elämän jatkuvuutta.
The cobblestoned floor of the church won't let the visitor go easily, especially as I wanted to keep my sight on the ceiling. There the vine ornaments danced around the vaults and to me they symbolised simply the joy and the continuity of life.
Köynnökset levittäytyvät eri puolille ja saavat mukaansa välillä hevosen, ketun tai kaksi koiraa. Se on ylistystanssi elämälle, johon kaikki on kutsuttu mukaan. Olisi ihana tietää, mitä keskiajan ihmiset ovat kuvista ajatelleet ja mitä kuvat ovat heille merkinneet?
The vines spread all around and were occasionally joined by a horse, fox or two dogs. It was the dance of praise for life to which all are invited to join.
Mitä ovat siis primitiiviset kirkkomaalaukset eli rakentajamaalaukset? Hieman faktaa. Primitiivisten maalausten tekijät eivät olleet ammattimaalareita vaan todennäköisesti rakentajamestarit muurareineen, joilla oli mahdollisuus koristella kirkkoa vielä kun rakennustelineet olivat paikoillaan. Vaikka me usein pidämme niitä yksinkertaisina ja ehkä alkeellisina maalauksina, niin ne tehtiin tarkkaan tiettyjen sääntöjen mukaan ja kuvien suunnittelusta lieneekin vastannut oppinut pappi. Keskiajan ihmiselle primitiiviset maalaukset olivat yhtä tärkeitä kuin kuvakertomukset. He myös suhtautuivat maalauksiin eri tavalla kuin me nykyään.
Italialaisen teologin ja filosofin Tuomas Akvinolaisen (1225 - 1274) mukaan kirkossa olevien kuvien tuli opettaa, tukea muistia ja herättää hartautta. Siksi primitiivisissä maalauksissakin jokaisella kuvalla on merkityksensä. Tyypillisiä kuvioita ovat kasviornamentit, elämänpuut, auringonkukat, tähdet, eläin- ja ihmishahmot, pyhimykset ja pyhimysten tunnukset eli attribuutit sekä laivat. Värejä ei näissä maalauksissa paljon käytetty, yleensä vain kimröökiä eli nokimustaa ja punamultaa.
The images seemed to change into reality when I watched them long enough. I felt as they had wandered also inside me.
Kuvat muuttuivat täälläkin todeksi, kun niitä pitkään katseli. Tuntui kuin ne olisivat vaeltaneet minuunkin. Huomasin eräällä seinällä kuvan, joka näytti labyrintilta. Se on ns. jatulintarha, jonka yhden tulkinnan mukaan sanotaan kuvaavan kristityn pyhiinvaellusta Jerusalemiin. On tulkinta mikä tahansa, se vangitsi katseeni kokonaan. Hiljalleen seurasin katseellani sen polkuja. Mihin se minut vie? Käännös kerrallaan oloni rauhoittui ja nautin tästä "kulkemisesta". Ehkä uskon tuohon pyhiinvaellustulkintaan, että tässäkään ei ole tärkeää se, mitä lopussa on, vaan se, miten matkaa tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti