Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 33. Salon Pyhän Annan kappeli

Salon Pyhän Annan kappeli sijaitsi upealla, korkealla paikalla. Kirkkoa ei tosin enää ollut, sillä se oli purettu huonokuntoisena 1830-luvulla, kun Salo liitettiin Uskelan emäseurakuntaan.

Keskiaikaisesta kellotapulista on toteutettu muistomerkki sankarihautojen yhteyteen. Mielenkiintoisin yksityiskohta oli entiseen torniin johtavat portaat, jotka olivat kalteriovien takana suojassa. Ne olivat portaat, jotka eivät johtaneet mihinkään. Portaat tuntemattomaan...

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 32. Perttelin kirkko

Oli sunnuntai ja kello jo niin paljon, että Perttelin kirkko ei ollut enää auki, joten sisätilat jäivät tutkimatta. Kirkko oli hienolla paikalla, kun suuret peltomaat aukesivat heti kirkon takana. Jännästi tuntui, kuin jotakin olisi puuttunut, kun kirkon päädyissä ei ollut tiiliosuutta lainkaan. Vain kivinen, arkinen seinä jatkui alhaalta ylös taivasta kurkottaen. Kirkon takapäädyssä oli muuriin kiinnitettynä kaksi palokeksiä tulipalojen varalle. Näitä en ollut aikaisemmin nähnytkään.

Kirkon rakentamiseen liittyy hyvin erikoinen tarina, joka on julkaistu Suomettaressa vuonna 1854:

"Kärkää oli muinen suuri howi. Sen herrat hallitsiwat paljo maita ja kokosiwat mahdottomasti rikkautta: silloin oliwat Kärkään portin pieletkin puhtaasta kullasta. Siellä se Huurnikin oli isäntänä, se kun oli maan mainio sankari. - Sama sankari kyllääntyi puolisoonsa, waikka se oli nuori ja kaunis, ja rupesi piikaa hywäilemään. Tämän kun teki mieli menettää emäntäänsä, päästäksensä itse siaan, wiekotteli hänen luhtiin, johon jo edelläpäin oli laittanut talon pulskeimman trenkin elikkä satuloitsian, Pertteli-nimisen; salpasi salaa owen ja meni kantelemaan Huurnille, kun se tuli kotio, emännän muka muita pitäwän. Huurni wihoissansa pani luhdin palamaan, ja poltti siinä eläwältä sekä wijattoman waimonsa että parhaan palweliansa. Liekö hän ollut tietämätön piijan kawaluudesta, wai tekiwätkö molemmat yksissä neuwoin tämän tuhotyön? - toiset sanowat sitä toiset tätä; mutta kauhea hän kumminkin oli kaikista ja kauwas kuului walitus waan ei kukaan rohjennut kajota häneen, joka niin rikas ja woimallinen oli. Kuitenkin 'on herra herrallakin': Huurnin poltetun waimo-wainajan sukulaiset saiwat asian Paawin korwille ja se otti häneltä sielun autuuden, eikä luwannut syntiä anteeksi ennen kuin oli rakentanut kolme kiwi-kirkkoa ja käynyt paljain polwin niiden wälit. Mitäs tästä: Huurni teki Halikon kirkon, Salon kirkon ja Perttelin kirkon, ja lähti konttaamaan; mutta ennen kuin pääsi Perttelin kirkolle, kuluiwat polvet jo niin, että hän waipui ja kuoli Lustojan ahteelle - syntisenä wielä. Hän pujettiin sitten säkkiin ja tuhkaan, ja haudattiin."
(Oja Aulis, "Perttelin historia", Salon seudun Sanomalehti Oy:n Kirjapaino, Salo 1958, s. 42-43)

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 31. Someron sakaristo

Hieman jouduin etsiskelemään, että löysin tuon Someron sakariston punaisen makasiinin takaa kirkkomaalta. Se näytti siltä, kuin se olisi vajoamassa, koska maata sen ympärillä oli korotettu selvästi. Sakariston ovi oli lujalla kettingillä suljettu, joten sisälle ei päässyt. Mutta jotain hellyttävää tuossakin sakaristossa oli. En osaa tarkalleen kuvailla, mitä se oli, mutta tunsin jälleen jonkin minussa liikuttuvan.

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 30. Turun Koroisten piispankirkko

Maarian kirkkoa vastapäätä lähti hiekkatie, josta pääsi Turun Koroisten piispankirkon paikalle. Siinä on sijainnut kirkko jo 1200-luvulla ja siitä merkkinä paikalla oli risti ja hieman pohjakivetystä. Miten mahtavalla paikalla se on sijainnutkaan ja istuessani siinä yhdellä päätykivellä, tunsin olevani näiden kiertämieni kirkkojen alkulähteillä. Tunsin paikan pyhyyden ja suuruuden. Ihmisiä oli siellä piknikillä tai lukemassa kirjaa - rauhallisina ja onnellisina. Jotenkin se paikka sai hymyn huulille.

Mieleeni nousi Juha Ruusuvuoren kirjoittama romaani Ryöstetty pyhimys, jonka tarina sijoittuu vuoteen 1299:

"Jokivarressa kirkon takana vankkurimme juuttuivat uriin, eikä killan pieni hevonen saanut niitä liikahtamaan. Päästin hevosen irti jotta se voisi palata talliinsa. Jatkoimme jalan lauttapaikalle. Kulkijoita ei näkynyt, tähän aikaan ihmiset olivat messuissa, joita pidettiin kolmessa kirkossa pyhimysten muistoksi. Räntämäen lautturia ei näkynyt joten sauvoimme itsemme joen ylitse Koroisten niemelle. Piispankartanoa ja vanhaa kauppapaikkaa ympäröivä hirsivarustus oli pahoin lahonnut. Satama oli mutasärkkien madaltama. Vanha kapulitalo oli puusta, sen tuohikatto lonkotti ja alushirret olivat tummat mädästä. Kapitulin uusi kivirakennus Unikankareella ei ollut täysin valmis, joten kaniikit kokoontuivat tässä talonrähjässä. Messun ääni kantautui pienestä kirkosta, muutama väsynyt nihti nojaili porttiin ja porsaat juosta vilistivät varustuksen päällä."
(Ruusuvuori Juha, Ryöstetty pyhimys, WSOY:n graafiset laitokset, Juva 1995, s. 136)