Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 9. Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko

Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko oli restauroinnin alla, kun kävin siellä ensimmäisen kerran. Seuraavana kesänä siellä jo juhlittiin kun kirkko täytti 550 vuotta ja oli upeassa kunnossa. Valkoiseksi kalkkirapattu kirkko oli kaunis rakennus jo ulkoapäinkin. Oli kiva nähdä, miltä monet näistä kirkoista ovat näyttäneet keskiajalla, kun valkoinen ulkokuori on ollut tavallista. Kauniin maiseman keskeltä avautuikin silmieni eteen suuren kokoinen ja kauniin valkoinen kirkko. Ikkunapielet punaista hohkaen se kutsui sisälle. Samalla paanukaton koristuksena olevat puiset veistetyt hahmot tarkkailivat tulijaa uteliaana.

Pyhtää St. Henry's church was under restoration when I visited there first time. But the following summer there was already a big feast when the church celebrated its 550 years.  The church was in great condition. From the middle of the beautiful landscape the large and well whitewashed church opened in front of my eyes. The window jambs were glistering red and the church asked me in.

Vaaleudesta, valosta astuin kirkkoon sisälle ja olo oli tutunoloinen tiilipilareineen ja kattomaalauksineen. Samaa tyyliähän näin jo aikaisemmin Porvoossa, Sipoossa ja Pernajalla. Mahtavaa! Vihkiristejäkin löytyi kaikki 12 kappaletta ja todella koristeltuina.

In this church there were 12 consecrated crosses which is just the right amount of them and they were really decorated. 

Seinille maalatut kuvat olivat omanlaisiaan ja erityisesti Jeesus-lasta kantavan Kristoforoksen kuva sakariston oven vieressä oli huikea, noin 6 metriä korkea! Se oli suunnaton, vaikuttava jättiläinen.

The mural paintings were very unique and especially the image of Kristoforos carrying the baby-Jesus. That was huge, about 6 metres high! It was enormous, effective giant!

Kuka on Kristoforos? Kuva-aiheessa Pyhä Kristoforos kantaa Kristus-lasta yli virran, jossa uiskentelee kaloja. Keskiajalla uskottiin, että nähtyään Kristoforoksen ihminen ei voinut sinä päivänä kohdata äkkikuolemaa. Juuri siksi kaikista pyhimysten kuvista matkustavaisten suojeluspyhimys Pyhä Kristoforos oli erityisen suosittu aihe ja se maalattiinkin usein sellaiseen paikkaan, mistä kirkossa kävijä sen ensimmäisenä havaitsee ja niin suurikokoisena, ettei sitä voinut olla näkemättä. Perniön kirkossa (josta tulen kertomaan myöhemmin) olevassa Kristoforoksen kuvassa on latinankielinen nauha, joka kertoo: "Pyhä Kristoforos, avuja on sinulla niin suuria, että ne jotka sinut aamulla näkevät, he yön tullessa hymyilevät."

Hämmästyttävää kyllä, tämän pyhimyksen tarina sai jatkua myös luterilaisella ajalla, sillä useiden vanhimpien saarnastuolien jalkoina on Pyhää Kristoforosta esittävä veistos. Saarnastuolihan edustaa Sanan sakramenttia ja sana oli Kristus. Ja Kristoforoshan on nimensä mukaisesti Kristuksen kantaja. Jotkut veistoksista olivat hyvin yksinkertaisia, kuten Hattulan kirkossa. Tai sitten, jos ei ollut rahaa tai ei raaskittu ostaa uutta veistosta, niin vanha keskiaikainen veistos sijoitettiin saarnastuolin jalaksi.