Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 43. Vanajan kirkko

Vanajan kirkolla oli joukko rippikoululaisia juuri lähtemässä kotiin, kun astuin kirkon pihamaalle. He näkivät tämän kirkon ehkä toisin silmin kuin minä...  Minusta oli hienoa, kun kirkon päädyssä oleva ulkoinen saarnatuoli on edelleen kerran kesässä siinä käytössä mihin se oli tehty eli sieltä saarnattiin ja luettiin kuulutuksia kirkon pihalle kokoontuneelle kansalle. Ja tämä tapahtuu kuulemma heinäkuussa rippipyhänä. Sepä olisi kiva nähdä ja kuulla.

Seinillä sisällä oli vain muutama hailea uudempi maalaus, mutta kaikki 12 vihkiristiä olivat näkyvissä ja kiintoisasti ne eivät olleet kaikki samanlaisia. Ja välillä niitä oli kaksi päällekkäin. Oliko tämä kirkko siis vihitty kaksi kertaa vai mikä oli niiden tarkoitus?

Alttari oli todella vaikuttava, sillä keskiaikainen alttarikaappi oli restauroitu ja asetettu entiselle oikealle paikalleen, jolloin kaapin takana olevasta ikkunasta pääsi upeaa valoa alttarille. Onneksi uudempi alttaritaulu oli siirretty pois peittämästä koko ikkunaa. Alttarikaappi erosi muista vastaavista mahtavalla veistosmäärällään, sillä siinä oli kymmeniä eri henkilöhahmoja. Se oli tehty Antwerpenissä 1500-luvulla ja siihen oli upealla veistotekniikalla toteutettu Jeesuksen kärsimyshistoria ja myös syntymähistoria. Tämä kokonaisuus, minkä muodosti alttarikaappi ja vihkiristit seinissä sen molemmin puolin, oli vaikuttavin alttari mitä olin nähnyt. Kun aurinko vielä lähetti kultaisia säteitään ikkunasta kuin sädekehäksi kaiken ylle, tunnelma oli mitä voimakkain.

 

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 42. Janakkalan kirkko

Janakkalan kirkko oli ulkoapäin viehättävä, mutta sisältä liian luterilainen. Se oli hukannut keskiaikaisen tunnelman johonkin vuosien varrella ja se oli harmi.

Kirkon keskiaikaiset puuveistokset, pyhä Olavi ja pyhä Laurentinus, oli hiljennetty kuorin kahteen eri nurkkaan, missä ne seisoivat omassa rauhassaan ja kenenkään häiritsemättä. Ainoa asia, mikä todella teki vaikutuksen, olivat upeat sukuvaakunat. Janakkala kun on ollut tunnetusti varakasta seutua.

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 41. Rengon kirkko

Rengon kirkko sai hymyn huulille, se oli niin söpö. Siinä oli jotain mökkimäistä, vaikkakin isommassa koossa. Vain perustukset olivat enää keskiajalta, sillä vähien varojen takia kirkko rappeutui keskiajan jälkeen ja raunioitui. Kirkkoa ei päädytty korjaamaan vaan rauniot purettiin ja tilalle rakennettiin uusi. Kirkko ei siis tunnelmaltaan ollut keskiaikainen, mutta sen kahdeksankulmainen pohjakaava oli keskiaikainen harvinaisuus. Mielenkiintoista on se, että tuo apostoli Jaakob vanhemman nimikirkko on ollut tunnettu pyhiinvaelluskohde keskiajalla, kun pyhiinvaeltajat ovat kulkeneet Turusta Hattulaan.

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 40. Tammelan kirkko

Korkea, linnamainen torni Tammelan kirkon yhteydessä antoi kuvan, että astuisi erittäin linnamaiseen kirkkoon, mutta sisällä kohtasikin todella pitkän kirkkosalin, jota reunusti valkoiset seinät ja valkoinen puukatto. Tila oli aivan mahtava valoisuudeltaan, koska se oli vain yksi suuri sali. Ei varjostavia ja peittäviä pilareita. Lukuisat ikkunat antoivat valon virrata sisälle ja huomasin sen vaikuttavan minuun iloisesti. Oli hienoa nähdä, miten onnistuneesti vanha kuoriosa oli liitetty uuteen osaan ja saatu aikaan vaikuttava sekä tunnelmallinen 'valon huone'. Valon voimaa ei voi väheksyä.

Kirkossa törmäsin kaappikelloon ja se tuntui hieman oudolta. Oliko haluttu tietää ajan kulku vai oliko kirkosta haluttu tehdä kodinomainen? Kirkon opas valaisi asiaa ja kertoi kaappikellon olleen Saaren kartanon rouvan lahjoitus vuodelta 1792. Kaappikello oli tuohon aikaan varsin arvostettu esine, joten mikäs olisikaan sopivampi lahjoitusesine osoittamaan lahjoittajan asemaa.