Maalauksia oli vain vähän, johtuen ehkä juuri tuosta tulipalosta ja sen jälkeisestä raivaustyöstä. Mutta lehterin kaiteen maalaukset olivat kerrassaan mahtavia! Ja erilaisia. Olin aivan hurmioitunut noista ihanista punaisista poskista, hiuskiehkuroista ja vinkeistä katseista. Niiden pehmeä maalaustapa vetosi tunteisiin ja olisin voinut katsella niitä loputtomiin. Näki kyllä, että kyseessä oli ollut todellinen mestari, joten haluan tietää hänestä enemmän.
Gustaf Wilhelm Finnberg (1784-1833) oli 1800-luvun alkupuolen merkittävin suomalainen taidemaalari, joka syntyi Paraisilla ja opiskeli maalarinkisälliksi Turussa. Hänen taiteelliset lahjansa huomattiin ja hänet lähetettiin opiskelemaan Tukholman Kuninkaalliseen taideakatemiaan v. 1806. Kun hän palasi Turkuun arviolta vuoden 1820 paikkeilla, hän työskenteli pääasiassa muotokuvamaalarina. Hänen lahjojaan ei osattu arvostaa, sillä tilaajat valittivat, ettei hän saa töitään valmiiksi. He luulivat, että työt ovat keskeneräisiä, vaikka se oli hänen tapansa maalata: luonnosmaisesti, näkyvillä siveltimenjäljillä ja hehkuvilla väreillä. Nopea hän ei ollut, sillä työn tekemiseen saattoi mennä kaksi vuotta enemmän kuin oli sovittu. Hänen työskentelytapansa oli verkkainen ja muutenkin häntä pidettiin hiljaisena miehenä, joka ei montaa sanaa päivässä lausunut.
Kemiön kirkkoon hän maalasi lehterinkaiteeseen teoksen "Kristus ja 12 apostolia". Työ on signeerattu vuonna 1822. On sanottu, että evankelista Luukkaan kuva olisi jopa Finnbergin omakuva, sillä Luukashan oli taiteilijoiden suojeluspyhimys ja Finnberg on tehnyt signeerauksensa kuvassa esiintyvän kirjan sivulle. Joka tapauksessa hän piti koko elämänsä ajan kiinni yksilöllisen maalaamisen vapaudesta, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Finnberg joutui kärsimään Turun palosta 1827, jossa hänen työnsä ja tärkeät luonnoskokoelmansa tuhoutuivat. Rutiköyhä mestari muutti palon jälkeen Tukholmaan, missä hän maalasi muotokuvia ja maisemia elämänsä loppuun asti.
(mm. Nervander Emil, "Kesämatkoja Suomessa, Ahvenanmaalla ja Turun seudulla", WS Bookwell Oy, Porvoo 2010, s. 233 ja von Bonsdorff Bengt, Gardberg Carl Jacob, Lindberg Bo, Kruskopf Erik, Nummelin Rolf, Ringbom Sixten, Ringbom Åsa, Schalin Mona, "Suomen taiteen historia", Painotalo Miktor, Helsinki 1998, s.192)
Vielä hautausmaan puolelta löytyi kaunista kirjoitusta. Hautausmaat kannattaa aina kiertää.
