Taidetta Venetsiassa

Kaupunki elää. Biennaalin avajaiset sai koko kaupungin hetkeksi sekaisin. Sitä oli mielenkiintoista seurata. Biennaali levittäytyy koko kaupunkiin monen kuukauden ajaksi. Inspiroivaa! Kuvassa Lorenzo Quinnin veistos Support.

Venice lives! The opening of the Biennal made the whole town going mad. That was interesting to watch. Biennal is everywhere in the city and that is so inspirational! Photo is from the "Support" by Lorenzo Quinn.

Mutta taidetta on täällä muulloinkin. Kuten tämä Alberto Giacomettin veistos Peggy Guggenheimin kokoelmissa.

Art belongs in this city. Like this sculpture by Alberto Giacometti in the Peggy Guggenheim Collection.

Tai Jacopo Tintoretton maalaukset Scuola Grande di San Roccossa 1500-luvun puolesta välistä.

Myös muotoilu kuten Muranon lasi.

Katutaidetta.

Katutaidetta rakennustyömaan aidasta.

Veden heijastuksien luomaa taidetta.

Välillä pitää käydä kahvilla ja löysin sattumalta tämän aivan ihanan luomukahvilan. Pehmein capuccino mitä olen saanut! Kahvin saa myös vaikka soija- tai mantelimaidolla. He myyvät luomuaineita mukaan ja tekevät siinä paikan päällä kasvisruokia, joita myös saa ostaa mukaan. Kahvila on pieni, erittäin hyvin organisoitu ja kaikki paikat koko ajan puhtaana. Esteettinen, eettinen, maukas ja edullinenkin vielä. Aamukahvipaikkani! Suosittelen!

Kahvilan yhteystiedot: Biological cafe Fiumefreddo BIO, Campo Drio La Chiesa 4467 (Cannaregion alueella, Campo dei SS. Apostolin lähellä)

Paperiostoksilla Venetsiassa

Näinä muutamana kertana, kun olen ollut täällä Venetsiassa, olen ehtinyt tutustua muutamiin kivoihin ostospaikkoihin ja erityisesti papereita myyviin paikkoihin. Toki kuviopapereita ja käsintehtyjä kirjoja myydään melkein joka korttelissa, mutta minä kaipaan enemmän kuin sitä tusinatavaraa. Tässä siis omia vinkkejäni.

I have been in Venice several times and have found special places where to buy papers here and also something else nice too. Of course you can find cartoleria (where they have papers and handbound books) almost in every corner but I want something special. So here are my tips.

Ensimmäisenä ehdoton suosikkini Ebru, Alberto Valesen marmoroituja papereita. Hän tekee sekä perinteistä marmorointia, mutta on myös kehittänyt oman, neliömalliseen kuviointiin perustuvan tekniikan. Joka kerta Venetsiassa ollessani minun on pakko tulla tänne ostoksille, mutta vasta tällä reissulla Alberto on itse ollut paikalla. Hän on aivan ihana! Hänen kanssaan olen saanut käydä mielenkiintoisia keskusteluja ja hän kertoi ylpeänä kuinka hän oli kansainvalisessä Ebru-konferenssissa Istanbulissa ja siellä tehtyyn kirjaan oli valittu jopa 8 hänen työtään. Täytyy sanoa että tuo marmorointikatalogi oli täynnä niin hienoja papereita, että se on todellinen taidekirja.

Yhteystiedot: EBRU, Alberto Valese, Campo S. Stefano 3471 (San Marcon aluetta)
                         www.albertovalese-ebru.it

Tähän paperikauppojen väliin mahdutan yhden pigmenttiliikkeen, joka on samassa korttelissa Ebru-liikkeen kanssa, vain hieman nurkan takana. Arcobaleno -pigmenti on liike, mistä löytyy kyllä muutakin kuten nahkatarvikkeita, mutta itse lähinnä menen sinne ihastelemaan kaikkia pigmenttipurkkeja, joiden värit haluaisin kaikki. Ja ehkä sellainen koottu 5 värin sarja, jossa on Venetsian värit, lähteekin vielä mukaani.

Yhteystiedot: Arcobaleno - Pigmenti, San Marcon alue 3457

Aika lähellä edellistä löytyy jo parhaat päivänsä nähnyt Legatoria Piazzesi. Ensimmäisen kerran vierailin siellä noin kuusi vuotta sitten ja silloin heillä oli upea hyllyllinen vintage-papereita. En tosin ostanut niitä koska niiden hinnat pyörivät 50-100 euron nurkilla per paperi. Mutta olihan ne upean näköisiä, sellaisia kuvioita ei enää näy missään. Nyt liikkeessä oli lähinnä kaiverretuilla puublokeilla painettuja papereita.

Heidän nettisivuilta löytyy mielenkiintoista historiaa, kuten että paikan perusti kirjansitoja Carlo Piazzesi vuonna 1851 ja he väittävät olleensa ensimmäinen paperikauppa Euroopassa. Siis papereiden lisäksi jo tuolloin myivät myös muuta paperitavaraa kuten käsinsidottuja kirjoja. Joka tapauksessa liike sijaitsee edelleen samalla paikalla mihin se on perustettu. Olisi mahtavaa jos sen henkisi sisään astuessa, mutta eteen ilmestyy lähinnä kaaos, eikä voi yhtään aavistaa, kuinka mielenkiintoinen historia paikalla on. Silti tutustumisen arvoinen ehdottomasti.

Yhteystiedot: Legatoria Piazzesi, Campiello de la Feltrina 2511C
                         www.legatoriapiazzesi.it

Guggenheimiin mennessä juuri vähän ennen museota on yksi paperikauppa, joka myy lähinnä myös kaiverretuilla puublokeilla painettuja papereita. Mutta heidän kuvionsa ovat ehkä kauneimmat mitä olen tähän mennessä nähnyt. Ja takahuoneessa toimii kirjansitomo, sillä he tekevät omat paperituotteensa itse. Myyvät myös kauniita, kaiverrettuja kirjainleimasimia.

Unohdin ottaa yhteystiedot, mutta sieltä Dorsoduron alueelta Guggenheimin läheltä se löytyy.

Seuraavana on kirjansitoja Paolo Olbin paikka, jossa on myös myynnissä sekä hänen itsensä että muiden marmoroimia papereita. Ihana herrasmies, joka ei tietenkään puhunut englantia. Olisi kyllä osannut ranskaa, mutta...  Silti hauskan juttutuokion järjesti! Ja sain koskettaa hän vieraskirjansa sivua, jossa on Johnny Deppin ja Orlando Bloomin nimmarit! Ainakin Johnny Deppiltä löytyy ymmärtääkseni Paolon vieraskirja. Kaikkea huvittavaa sitä sattuukin... 

Yhteystiedot: Paolo Olbi, Ponte Ca' Foscari 3253 (Dorsoduron alue) 

                         olbi.atspace.com

Kapealta kadulta San Marcon alueelta löytyy Fabrianon liike. Siellä ei myydä itse papereita (vaikka niin odottaisi) vaan se on lähinnä heidän design-paperituotteidensa myymälä: erilaisia vihkoja, kyniä, kynäkoteloita, lahjatavaroita, ym. Esteettisesti erittäin kaunis ja värikäs liike.

Yhteystiedot: Fabriano boutique, Calle del lovo 4816
                         www.fabrianoboutique.com

Rialton sillalta löytyy yksi suosikkikauppani eli Rivoaltus Legatoria (siis San Polon aluetta), lasikynien aarreaitta, mutta myös käsinsidottujen kirjojen. He ovat ennen tehneet paljonkin nahkasidoksia, mutta nykyään suurin osa sidoksista on yksinkertaisia pitkäpistosidoksia. Heillä on edelleen siis kirjansitomo liikkeen yläkerrassa, jonne pääsee vain kapeita tikapuita pitkin suoraan liikkeestä. Sinne ei kyllä päässyt kurkistamaan, valitettavasti. Mutta kirjojen lisäksi heillä on upeita lasikyniä ja kirjoitustarvikkeita, jotka ovat oikeasti Muranon lasia. Venetsiahan on täynnä lasikyniä ja -tarvikkeita myyviä liikkeitä, mutta kaikki ei todellakaan ole Muranon lasia. Täällä minulle on kerrottu millaiset suhteet heillä on Muranoon. Todella ystävällinen palvelu, kyniä saa kokeilla ja kaiken muunkin he näyttävät, mitä haluat. Esimerkiksi he myyvät kauniita sinettileimasimia vaihdettavilla kuvioilla ja todella laadukasta sinettilakkaa sekä näyttävät kuinka sitä oikeasti tulee käyttää. Joka kerta minut löytää tästä liikkeestä, nytkin lahjaostoksilla...

Yhteystiedot: Rivoaltus, Rialton silta, San Polo
                         www.rivoaltus.it

Yksi monista taidetarvikekaupoista löytyy Santa Crocen alueelta, Cartoleria S. Giacomo. Sieltä löytyy kaikkea, mutta pitää tietää mitä pyytää, sillä kauppa on pieni ja vanhanaikainen, jossa kaikki on tiskin takana. Hyviä pyytämiäni painopapereitakin hän lähti hakemaan jostain lähivarastosta ja minä jäin sinne liikkeeseen yksin seisomaan. Kuin ennen vanhaan...

Yhteystiedot: Cartoleria S. Giacomo, Campo S. Giacomo dell'Orio 1517/B

Ja kirsikkana kakun päällä vierailin jo toistamiseen pajassa, missä tehdään kultalehtiä käsin. Tämä ovi on tärkeä! Sen takana oli aikoinaan Tizianin työhuone n. 45 vuoden ajan. Tosin paikka, mistä kuvan otin, oli siihen aikaan vettä eli hänen työhuoneeltaan oli tietenkin suora yhteys kanaaliin töiden kuljettamisen takia. Sisäänkäyntiä ei ole tuosta ovesta, vaan pitää kiertää kortteli toiselle puolelle. Mutta tänäkin päivänä tuon oven takana on Tizianin salainen puutarha, joka on osa myös nykyistä kullanhakkaajan pajaa (battiloro = kullanhakkaaja). Siellä sulatetaan kulta itse, hakataan aluksi pienemmäksi koneellisella vasaralla ja myöhemmin käsin noin parin tunnin ajan. Painavin kivivasara on jopa 8 kg, joten aika rankkaa fyysistä voimaa tarvitaan. Ja harjoitusta, sillä paketti, johon kultalevyt on pakattu, on kooltaan vain n. 15x15 cm ja vasaran halkaisija n. 8 cm. Koko ajan on käänneltävä pakkaa ja lyötävä tietty määrä lyöntejä, jotta kullasta tulee tasaista. Heillä on ollut vaikeuksia löytää oppipoikaa ja nyt tämä 3 viikkoa harjoitellut poikaparka ehkä jännitti meidän paikallaoloa, sillä hän paukautti sormeensa. Taitaa tulla pieni tauko hänelle...

Paikassa on säilytettävä tietyt osat, jotka ovat Tizianin jäljiltä ja se tekee kyllä oman tunnelmansa käyntiin. Suosittelen käyntiä, sillä tätä et joka paikassa näe. Lisäksi saat ostaa heiltä kultalehtivihkoja eri vahvuuksia ja värejä. Mutta vain käteisellä. Voit varata itsellesi vierailuajan kirjoittamalla sähköpostia ja kysymällä. He ottivat opastuksesta 20 e ( yhteensä, meitä oli kaksi hlö). Kultaa voit tilata myös kotiin, joten paikanpäällä käynti ei ole pakollinen. Käsinhakatussa kullassa on käyttäjien mukaan huomattava ero verrattuna koneellisesti tehtyyn. Täytyy testata, sillä eihän sieltä voinut lähteä pois ostamatta kultaa.

Yhteystiedot: Mario Berta Battiloro, Fondamenta Trapolin 5182 (Cannaregion alue)
                         www.berta-battiloro.com


Eiköhän siinä ollut jo tärkeimmät. Onnistuneita ostosseikkailuja Venetsiassa, kun tänne pääsette. Meillä kaikilla on omat unelmapaikkamme ja minulla se on ehdottomasti Venetsia! Jos pystyisin, jäisin tänne.

Venetsiassa kulkiessa

Huomenta Venetsiasta! Täällä kulkiessa unohtuu arki. Kaikki tuntuu epätodelliselta, kuin aika ei kulkisi eteenpäin ollenkaan. Tunnelma on runollinen, jotain sellaista mitä ei voi selittää. Venetsia on vaan pakko kokea.

Good morning from Venice! Walking in Venice makes you forget the normal life. It feels surreal, like time has stopped. There is something poetic that you can not explain. Venice is the place you just have to experiece.

Minulle Venetsia on...

... elämää Canal Grandella

... ihania kirkontorneja ja myös kirkkoja

... siltoja, siltoja, siltoja ja gondoleita

... tunnelmallisia pikkukujia

... värikkäitä ajan kuluttamia rakennuksia

... pieniä ja suuria aukioita

... lukemattomia kauniita yksityiskohtia mihin tahansa katsookin

... taidetta (tänä kesänä Damien Hirst on saapunut kaupunkiin)

... vaporettolla kulkeminen aina ja välillä tällaisellakin säällä

... ja tietenkin kahvilat ja capuccino!!!

Seuraavalla kerralla kirjoitan paperi- ja tarvikekaupoista. Hyvää vappua kaikille!

Residenssissä Venetsiassa

Kirkot ovat nyt hetken hiljaa, koska matkustin Venetsiaan viideksi viikoksi residenssiin tekemään taidetta ja myös hieman opettamaan. Saapuminen jälleen rakastamaani kaupunkiin oli täynnä tunnetta. Olen tullut kotiin!

Joka viikko tuon eri aiheen kirjoituksiini ja nyt esittelen koulun missä työskentelen seuraavat viikot eli Scuola Internazionale di Grafica. Vaikka kuvissa on tyhjää, niin tällä hetkellä koulussa työskentelee taiteilijoita Amerikasta, Australiasta, Englannista, Italiasta ja minä Suomesta. Kansainvälistä meininkiä. Koululla on myös galleria, jonne kuka vaan voi poiketa ja muutenkin esittelevät mielellään koulua ja residenssitoimintaa kaikille kiinnostuneille. Galleriassa on tällä hetkellä myös minun näyttelyni "On the edge" sekä paikallisen kalligrafiayhdistyksen järjestämä kansainvälinen "Scrolls".

I am now five weeks in Venice in the residency at Scuola Internazionale di Grafica. I just love Venice and every time it feels like I have come home. In the school there are now artists from USA, UK, Australia, Italy and I from Finland. Very international. I also have an exhibition "On the edge" in the gallery of the school.

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 12. Vesilahden vanha sakaristo

Oli sunnuntai, kun saavuin Vesilahden vanhaa sakaristoa katsomaan ja pelkäsin sen olevan kiinni, koska oli pyhäpäivä. Onnekseni kylällä oli jokin iso tapahtuma, jonka johdosta sakaristoonkin pääsi tutustumaan.

It was a Sunday when I came to watch the old sacristy of Vesilahti, and I was afraid it might be closed due to holy day. Lucky me, there was some big event in the village during which people could visit the sacristy.

Sisällä oli miellyttävä tunnelma, kun valkoiset seinät huokuivat mukavaa viileyttä kesäisenä päivänä ja paikkaa esittelevät herrat loivat leppoisan tarinatuokion sakariston vaiheista. Paikalle saapui myös miellyttävä ja ystävällinen kirkkoherra Harri Henttinen, joka pahoitteli että en päässyt näkemään pyhimyspatsaita, koska ne olivat parhaillaan entisöitävinä.

Inside the sacristy there was a pleasant mood, as the white walls breathed a nice coolness during this hot summer day, and the gentlemen presenting the place created a jovial storytime about the phases of the sacristy.

Minulle riitti kyllä nämä tarinat ja tunnelma. Tunsin oloni tervetulleeksi. Sakariston erityispiirre oli kahdesta nurkasta ulos sojottavat kivenjärkäleet. Siihen on ollut tarkoitus rakentaa loppuosa kirkosta, mutta se ei koskaan valmistunut. Nämä ulkonevat kivet luovat kuitenkin uskoa tulevaan. Ne ovat tukipilareita, jotka pysyvät paikoillaan. Tunsin kuinka kivien lämpö ja voima siirtyivät minuunkin, kun kosketin niitä. Ei siis mikään ihme, että pieni jänönpoikanenkin oli tullut päivänokosille muurin viereen. Hellyttävää!

The speciality of the sacristy was the large rocks, sticking out from the two corners. From there it was meant to be build the rest of the church, but it was never completed. I can feel the warmth and strength from the rocks transforming to me as I touched them. So it was no wonder that a small baby rabbit had come to take a nap beside the wall. Endearing!

Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 11. Pälkäneen rauniokirkko

"Pälkäneen läpi kulkeva Hauhon ja Kangasalan kirkkojen välinen tie on kaunein, jota tähän mennessä olen kulkenut, siinä on niin monia ja niin kauniita käänteitä, luonto on niin vaihteleva ja moninainen, ikään kuin se olisi halunnut osoittaa kykynsä muovata kauneutta niin monin tuhansin vivahtein. - Enimmäkseen tie kulki rehevien metsien ja peltojen ja suurten järvien vieritse, niiden sylistä kohosi mitä kauneimpia saariryhmiä."
(Ehrström Eric Gustaf, Hämeen sydänmailla, matkapäiväkirja 1811, Karisto Oy, Hämeenlinna, 2007, s. 91)

Kotona luin kaikessa rauhassa Aamulehteä, kun sattumalta huomasin pienen otsikon "Leffailta raunioilla". Mitä ihmettä? Jatkoin lukemista: "Pälkäneen rauniokirkossa esitetään tänään klo 22.15 Klaus Härön uusin elokuva Postia pappi Jaakobille. Näytöksessä voi tavata myös elokuvan ohjaajan. Tapahtuman tuotto luovutetaan rauniokirkon suojeluun". Sinne oli päästävä! Aikaa oli puolitoista tuntia.

I read a headline in the newspaper: "A movie night in the ruins". What an earth? A new finnish movie by Klaus Härö was shown in the ruins of the church of Pälkäne, and I had to experience it. 

Illan alettua jo hämärtyä kauniin kesäpäivän päätteeksi saavuin rauniokirkolle. Ihmisiä vaelsi huopineen kirkkoon ja kirkon muurit ottivat meidät turvalliseen syliinsä. Tunnelma oli odottava. Annoin katseeni kiertää pitkin kirkon kiviseiniä. Ikkunan muodot olivat ylväitä ja hiipuva ilta-aurinko pyrki ikkuna-aukoista sisälle. Oviaukko, mistä kirkkoon saavuttiin, oli hauskasti epäsymmetrinen. Se ikään kuin naureskeli meille, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja silti se on kaunista... Vai olikohan asialla ollut kapinoiva, oman tyylin omaava rakennusmestari?

The evening was turning to twilight after a beautiful summer day as I arrived to the church. The people with their blankets were walking inside, and the walls of the church took us in their warm embrace. The atmosphere was anticipatory. I let my eyes circle along the stone walls of the church. The forms of the windows were noble and the fading evening sun gazed inside from the windows. The doorway, from which one arrives to the church, was asymmetrical in a funny way. It felt like it was laughing at us, that not everything has to be perfect and it can still be beautiful. 

Odotellessamme illan pimentymistä Klaus Härö ja elokuvan tuottaja kertoivat elokuvan syntyvaiheista varsin leppoisaan sävyyn. Odotukseni elokuvaa kohtaan vain kasvoivat.

It was an enjoyment in the gentle darkness of the evening to watch a movie, that had so deep and touching subject.

Oli nautinto lempeässä iltapimeässä katsella elokuvaa, joka aiheeltaan oli hyvin syvällinen ja koskettava. Oli uskomaton fiilis, kun lopputekstien ajan väki oli aivan hiljaa, piti toisiaan käsistä kiinni ja antoi itselleen sekä toisilleen aikaa irtautua elokuvan maailmasta. Se oli hiljainen kiitollisuuden hetki niin elokuvaa kuin historiallista ympäristöä kohtaan. Täysikuun valaistessa yönsinistä taivasta kirkkokansa lähti vaeltamaan kotiinsa. Onnellisina!

It was an incredible feeling, when during the closing credits people were complitely quiet, held each other and gare themselves and others the time to pull oneself from the world of the movie. It was a quiet moment of gratitude, not only for the movie but also for the historical environment.