Sisällä huomioni kiinnittyi heti pilareiden hyvin erilaiseen ja voimakkaaseen koristeluun. Opas kertoi, että ne oli tehty vasta 1670-luvulla ja sikäli hauskaan aikaan, että muualla vanhoja kuvituksia maalattiin piiloon, mutta täällä sai maalata uusia! Eli jälleen sain nähdä uudentyylisiä maalauksia. Todella mielenkiintoista! Vihkiristejä oli puolestaan kaksi erilaista päällekkäin ja ilmeisesti ne oli tehty kahdella eri vihkimiskerralla.
Kirkon yksi erikoispiirre oli 40-jakoinen tähtiholvi. Holvaus oli upean näköinen ja siitä näki, että se oli todellisen mestarin aikaansaannos. Miten ihmeessä tuollaisia oli pystytty rakentamaan ja miksi nykyään ei yksityiskohdilla ole enää lähes olleenkaan merkitystä?
Hieman faktaa holveista ja Pietari Kemiöläisestä:
Holvit muurattiin vasta vesikaton rakentamisen jälkeen ja ne muurattiin yleensä tiilestä. Ensin on tehty ristiholveja ja myöhemmin suosioon nousivat tähtiholvit, joita käytettiin korostamaan kuoriosan pyhyyttä. Holvien tukirakenteita kutsutaan ruoteiksi ja ne on monissa kirkoissamme maalattu kahdella tai useammalla värillä nauhamaisiksi. Suomesta tunnetaan keskiajalta yksi holvimuurari nimeltä, Pietari Kemiöläinen (murator Petrus de Kymitto), joka teki Turun tuomiokirkon keskilaivan holvaustyöt. Hän kuittasi kolmen apulaisensa kanssa palkkion työstään vuonna 1466. Ei tiedetä, oliko hän suomalainen vai onko nimi tullut vain Kemiön kirkon holvausten tekemisestä. Mutta hän oli taatusti todellinen mestari, jonka käden jälki näkyy Turun tuomiokirkon ja Kemiön kirkon lisäksi Tenholan, Sauvon ja Perniön kirkoissa. Hän muurasi kyllä tavallisia 12-kenttäisiä tähtiholvejakin, mutta hänen tunnusmerkkejään ovat upeat, jopa 40-jakoiset tähtiholvit sekä lähes hevosenkengän muotoiset kaaret.
(Lähteinä: Hiekkanen Markus, "Suomen kivikirkot keskiajalla", Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2003, s. 40-44ja 81 sekä Klemetti Heikki, "Kansan sana taiteessa", Werner Söderström osakeyhtiön kirjapaino, Porvoo 1948, s. 14-40)
Tämä Pietari hallitsi holvien dramatiikan ja syystä on Heikki Klemetti todennut kirjassaan Kansan sana taiteessa, että "holvit ovat kivikirkon sielu". Hän yltyy jopa runolliseksi kuvaillessaan näitä Tenholan kirkon holveja:
"Oliko raikas kevätpäivä, hiirenkorvakoivut kumarsivat pohjatuulessa ja aurinko lämmin. Pietari rappaili hyvällä tuulella, ja tuli juuri tämän kevätpäivän temperamentin mukainen nousu kaareen. Sama kajastaa myös kaikkein pyhimmän vaiheilta alttarin puolelta, sieltäkin soi gotiikan kaari vähän kirkkaammassa kuoriduurissa kuin Kemiön pilvemmässä oleva 1400-luvun Dunstaple, kadenssi. Pyydän anteeksi, että käytän vertausta, joka ehkä vaikuttaa useimpiin lukijoihin oudolta. Mutta ken oli kerran kokenut sävelissä sen, minkä 1400-luvun suuri englantilainen sävelniekka John Dunstaple nöyrästi lauloi planeettansa pienuutta ja avuttomuutta taivaitten taivaan edessä, hän ehkä myönsi, että sama saattoi tosiaan puhua noista näköjään hengettömistä holveista."
(Klemetti Heikki, "Kansan sana taiteessa", Werner Söderström osakeyhtiön kirjapaino, Porvoo 1948, s. 28)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti