Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 30. Turun Koroisten piispankirkko

Maarian kirkkoa vastapäätä lähti hiekkatie, josta pääsi Turun Koroisten piispankirkon paikalle. Siinä on sijainnut kirkko jo 1200-luvulla ja siitä merkkinä paikalla oli risti ja hieman pohjakivetystä. Miten mahtavalla paikalla se on sijainnutkaan ja istuessani siinä yhdellä päätykivellä, tunsin olevani näiden kiertämieni kirkkojen alkulähteillä. Tunsin paikan pyhyyden ja suuruuden. Ihmisiä oli siellä piknikillä tai lukemassa kirjaa - rauhallisina ja onnellisina. Jotenkin se paikka sai hymyn huulille.

Mieleeni nousi Juha Ruusuvuoren kirjoittama romaani Ryöstetty pyhimys, jonka tarina sijoittuu vuoteen 1299:

"Jokivarressa kirkon takana vankkurimme juuttuivat uriin, eikä killan pieni hevonen saanut niitä liikahtamaan. Päästin hevosen irti jotta se voisi palata talliinsa. Jatkoimme jalan lauttapaikalle. Kulkijoita ei näkynyt, tähän aikaan ihmiset olivat messuissa, joita pidettiin kolmessa kirkossa pyhimysten muistoksi. Räntämäen lautturia ei näkynyt joten sauvoimme itsemme joen ylitse Koroisten niemelle. Piispankartanoa ja vanhaa kauppapaikkaa ympäröivä hirsivarustus oli pahoin lahonnut. Satama oli mutasärkkien madaltama. Vanha kapulitalo oli puusta, sen tuohikatto lonkotti ja alushirret olivat tummat mädästä. Kapitulin uusi kivirakennus Unikankareella ei ollut täysin valmis, joten kaniikit kokoontuivat tässä talonrähjässä. Messun ääni kantautui pienestä kirkosta, muutama väsynyt nihti nojaili porttiin ja porsaat juosta vilistivät varustuksen päällä."
(Ruusuvuori Juha, Ryöstetty pyhimys, WSOY:n graafiset laitokset, Juva 1995, s. 136)