Kirkon rakentamiseen liittyy hyvin erikoinen tarina, joka on julkaistu Suomettaressa vuonna 1854:
"Kärkää oli muinen suuri howi. Sen herrat hallitsiwat paljo maita ja kokosiwat mahdottomasti rikkautta: silloin oliwat Kärkään portin pieletkin puhtaasta kullasta. Siellä se Huurnikin oli isäntänä, se kun oli maan mainio sankari. - Sama sankari kyllääntyi puolisoonsa, waikka se oli nuori ja kaunis, ja rupesi piikaa hywäilemään. Tämän kun teki mieli menettää emäntäänsä, päästäksensä itse siaan, wiekotteli hänen luhtiin, johon jo edelläpäin oli laittanut talon pulskeimman trenkin elikkä satuloitsian, Pertteli-nimisen; salpasi salaa owen ja meni kantelemaan Huurnille, kun se tuli kotio, emännän muka muita pitäwän. Huurni wihoissansa pani luhdin palamaan, ja poltti siinä eläwältä sekä wijattoman waimonsa että parhaan palweliansa. Liekö hän ollut tietämätön piijan kawaluudesta, wai tekiwätkö molemmat yksissä neuwoin tämän tuhotyön? - toiset sanowat sitä toiset tätä; mutta kauhea hän kumminkin oli kaikista ja kauwas kuului walitus waan ei kukaan rohjennut kajota häneen, joka niin rikas ja woimallinen oli. Kuitenkin 'on herra herrallakin': Huurnin poltetun waimo-wainajan sukulaiset saiwat asian Paawin korwille ja se otti häneltä sielun autuuden, eikä luwannut syntiä anteeksi ennen kuin oli rakentanut kolme kiwi-kirkkoa ja käynyt paljain polwin niiden wälit. Mitäs tästä: Huurni teki Halikon kirkon, Salon kirkon ja Perttelin kirkon, ja lähti konttaamaan; mutta ennen kuin pääsi Perttelin kirkolle, kuluiwat polvet jo niin, että hän waipui ja kuoli Lustojan ahteelle - syntisenä wielä. Hän pujettiin sitten säkkiin ja tuhkaan, ja haudattiin."
(Oja Aulis, "Perttelin historia", Salon seudun Sanomalehti Oy:n Kirjapaino, Salo 1958, s. 42-43)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti