Viehättävästä tiiliportista kun käveli sisään hautausmaalle, oli kuin astuisi pieneen satumaailmaan. Kivisakaristo näytti pieneltä mökiltä, jonka ovesta odotti vanhan, partaisen ukon astuvan ulos minä hetkenä hyvänsä.
Uskallanko kurkata ikkunasta sisään? Hieman hämmentyneenä omasta mielikuvastani odotin hetken ennen kuin lähestyin ikkunaa. Sisällä oli penkki. Aivan kuin se odottaisi minua istumaan ja kertomaan huoleni. Ehkä asiani eivät kovin huonosti olekaan, kun ovi ei minulle auennut... Huokaisin helpotuksesta ja naurahdin mielikuvalleni. Oli aika poistua satumaailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti