Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 84. Vöyrin kirkko

Päästyäni Vöyrin kirkolle, huomasin jälleen tulleeni hautajaisaikaan. En siis voinut vierailla kirkon sisällä, mutta en usko että se haittasi, sillä Vöyrin kirkkokin oli täysin uudistettu. Tyydyin siis nauttimaan hetken paikan välittämästä tunnelmasta. Kirkolla oli torni, joka oli mitä kaunein ja siroin mitä olin nähnyt. Sen paanutettu katto huokui ylpeyttä ja ammattitaitoa, eikä siis ihme, että Heikki Klemetti kirjoitti vuonna 1948 seuraavan lyhyen kuvauksen:

"Se on hauska laite, tornikin solakka, niin että sitä voisi aivan sanoa heleäksi, koko kirkko sinään, samaten kuin tapuli, varmimmasti paikallisten piiluniekkain käsialaa, ilman mitään arkkitehtia. Tämän voi jo päättää siitä, että Vöyriltä on pitkin aikaa, siihen saakka kuin itseoppineiden sallittiin kirkkoja omasta päästään suunnitella, tullut merkittäviä kirkonrakentajia."
(Klemetti Heikki, "Kansan sana taiteessa", Werner Söderström osakeyhtiön kirjapaino, Porvoo 1948, s. 58)