Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 43. Vanajan kirkko

Vanajan kirkolla oli joukko rippikoululaisia juuri lähtemässä kotiin, kun astuin kirkon pihamaalle. He näkivät tämän kirkon ehkä toisin silmin kuin minä...  Minusta oli hienoa, kun kirkon päädyssä oleva ulkoinen saarnatuoli on edelleen kerran kesässä siinä käytössä mihin se oli tehty eli sieltä saarnattiin ja luettiin kuulutuksia kirkon pihalle kokoontuneelle kansalle. Ja tämä tapahtuu kuulemma heinäkuussa rippipyhänä. Sepä olisi kiva nähdä ja kuulla.

Seinillä sisällä oli vain muutama hailea uudempi maalaus, mutta kaikki 12 vihkiristiä olivat näkyvissä ja kiintoisasti ne eivät olleet kaikki samanlaisia. Ja välillä niitä oli kaksi päällekkäin. Oliko tämä kirkko siis vihitty kaksi kertaa vai mikä oli niiden tarkoitus?

Alttari oli todella vaikuttava, sillä keskiaikainen alttarikaappi oli restauroitu ja asetettu entiselle oikealle paikalleen, jolloin kaapin takana olevasta ikkunasta pääsi upeaa valoa alttarille. Onneksi uudempi alttaritaulu oli siirretty pois peittämästä koko ikkunaa. Alttarikaappi erosi muista vastaavista mahtavalla veistosmäärällään, sillä siinä oli kymmeniä eri henkilöhahmoja. Se oli tehty Antwerpenissä 1500-luvulla ja siihen oli upealla veistotekniikalla toteutettu Jeesuksen kärsimyshistoria ja myös syntymähistoria. Tämä kokonaisuus, minkä muodosti alttarikaappi ja vihkiristit seinissä sen molemmin puolin, oli vaikuttavin alttari mitä olin nähnyt. Kun aurinko vielä lähetti kultaisia säteitään ikkunasta kuin sädekehäksi kaiken ylle, tunnelma oli mitä voimakkain.