Sakariston viereen oli kivireunoin merkitty vanhan puukirkon pohjakaava, joten oli helppo kuvitella kirkon olemassaolo. Siinä tuo sakaristo seisoi, keskellä pientä kirkkomaata yksin, mutta hyvinvoivan näköisenä. Tännekään ei päässyt sisälle ja se minua hieman harmitti, koska olin lukenut, että sisällä olevat maalaukset eivät ole koskaan olleet peitettyinä. Siinäpä hyvä syy palata joskus uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti