Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 57. Lammin kirkko

Lammin kirkon oven yläpuolella oleva ruusuikkuna teki heti jo vaikutuksen. En oikein tiennyt mitä odottaa tältä kirkolta ja hämmästys oli todella suuri, kun astuin sisälle. Kirkko oli aikanaan palanut niin perusteellisesti, että vain muurit jäivät jäljelle. Vaikka oli huonot ajat vuoden 1918 aikana, kirkko päätettiin rakentaa uudelleen. Hämmästyttävä teko tuohon aikaan ja niissä olosuhteissa. Mutta tämä selittää sen erilaisuuden, minkä kirkon sisällä kohtasi. Kirkon uudistuksen arkkitehti oli sama henkilö joka suunnitteli Imatran valtionhotellin eli Usko Nyström. Se selitti paljon tuosta jyhkeästä linnamaisuudesta, jugend-hengestä ja ajalle tyypillisestä erikoisesta värimaailmasta. Seinä- ja kattomaalausten suunnittelusta vastasi puolestaan taiteilija Bruno Tuukkanen.

Kattoholvien korkeus, muoto ja kuvamaailma olivat huikeita. Ja nuo ikkunat ylhäällä, vau! Pidin tästä kirkosta todella paljon. Se oli rohkea ja erittäin persoonallinen, mutta äärettömän hyvällä tavalla toteutettu. Kaikki puuarkkitehtuuri sisällä oli yhtenäistä ja muotoilultaan upeaa.

Pieniä yksityiskohtia löytyi joka puolelta ja ne olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Esimerkiksi se, miten urut oli suunniteltu niin, että niiden takana oleva ikkuna pääsee oikeuksiinsa...

... miten ruusuikkuna oli suunniteltu katsottavaksi niin ulkoa kuin sisältäkin...

... miten jokainen iso kirkonikkuna oli hieman erilainen...

... ja miten taitavasti köynnösten maalaaja oli upottanut yhden pirunkuvan köynnökseensä. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Pääsin näkemään myös asehuoneen ristiholvin ja sakariston tähtiholvin, jotka olivat tulipalosta säilyneet, tosin maalattu samaan aikaan kuin koko muukin kirkko. Mutta ne toimivat muistutuksena keskiajasta, kuten koko ulkokuori. Ulkoseinästä löytyi ruusuikkunan läheltä myös pari myllynkiveä upotettuna seinään. Tähänkin kansantarinassa liittyy jättiläinen:

"Jälkimaailmalle on ollut käsittämätöntä, että korkealla katonrajaan asti on voitu saada niin suuria kiviä. Varsinkin Lammin kirkon länsipäädyn myllynkivet ovat herättäneet ihmettelyä, ja niinpä on jättiläisistä tehty sen rakentajia. Näistä myllynkivistä tietää kansantarina kertoa, että kun jättiläiset olivat parhaillaan rakentamassa kirkkoa, muutamia matkustavaisia sattui kuljettamaan kahta myllynkiveä kirkon ohi. He pysähtyivät sitten kirkon kohdalle hevosiaan lepuuttamaan, ja silloin yksi jättiläisistä huomasi kivet, meni hevosten luo, otti molemmat kivet yhtä aikaa käteensä ja vei ne ylös seinälle, jossa ne ovat vieläkin nähtävissä."
(Virmala Anja, Ruotsalainen Pirjo, "Lammin pitäjän historia 1, Ruotsin vallan loppuun", Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1972, s. 167-168)

Kirkon opastoiminnasta vastasi sotaveteraanit. Tämäkin osoitti minusta seurakunnan avarakatseisuutta. Minua opastanut herra oli aivan mahtavia! Hänen kertomuksensa kirkosta veivät mukanaan ja ylpeys omasta kirkosta loisti hänen kasvoiltaan. Ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista!