Sata tarinaa keskiaikaista kivikirkoistamme: 79. Nauvon kirkko

Nauvon kirkko oli yksinkertainen ulkoasultaan, mutta sisältä mielenkiintoinen. Tuo Nauvon ja Korppoon kirkkojen primitiivisten kuvien maailma oli aivan ihana. Noita kuvia olisi katsellut vaikka kuinka kauan ja aina ne hauskuuttivat ja ilahduttivat ja mietityttivät. Erilaiset kasvi- ja köynnösaiheet olivat vallanneet Nauvon kirkon ja pilareista löytyi upea valikoima kukkia.

Mutta en voinut välttyä sielläkään tutulta aiheeltani, kun löysin yhdestä pilarista omalaatuisen naamahahmon, kohdasta mistä holviruoteet lähtivät kohti kattoa. Se oli hauska mustattuine silmineen ja selvästi virnisteli minulle sieltä ylhäältä kuin pilaillakseen, että pitäisikö kiinni noista ruoteista vai päästäisikö irti. Suosittelin hänelle vain jatkamaan tärkeää tehtäväänsä. Virnistelköön vain rauhassa minulle ja muille kävijöille. Jos se oli tehty rakentajan omakuvaksi, oli siinä ollut hyvä huumorintaju tekijällä.

Katselin rauhassa kaikkia kuvia, erilaisia lintuja ja hahmoja. Tiiliset pilarit, monet holvikaaret raitamaalauksineen, yksinkertaiset kuvat ja ihana tunnelma - nuo olivat parhaita hetkiä matkallani.

Nauvon kirkossa kohtasi myös jännän maalatun ja kirjoitetun hirsipalkin kahden pilarin välissä, jollaista en ollut muualla nähnyt.

Pienet vinoneliölasimaalaukset ikkunassa olivat kauniit ja niiden sanottiin olevan aidot keskiaikaiset. Sekin oli harvinaista herkkua, sillä  yleensä lasimaalaukset olivat tuhoutuneet tai sitten siirretty muualle ja tilalle tehty kopiot. Kuinka jännittävältä ja kauniilta oli varmaan tuntunut tuo valon leikki lasin pinnalla, kun eri sävyt nousivat esille ja lasi hohteli jalokivien lailla.

Erittäin hauska saarnatuolin tarina liittyy tuohon kirkkoon 1800-luvun lopulta, ja siitä Emil Nervander kertoo seuraavasti:

"Nauvon kirkossa oli kerran - luulen sen olleen yhdeksän vuotta sitten - aivan vähällä saada kunnia majoittaa Suomen, ehkä maailman, suurimman saarnatuolin. Kirkon laskuun oli nimittäin Pietarista ostettu tällainen valtava kapine, joka oli koristettu öljymaalauksin, monin veistetyin kuvin, auringon ja ristein ja niin edespäin, sekä maksettu siitä 200 ruplaa hopeassa. Kun se saapui määräpaikkaansa, huomattiin sen olevan aivan liian jättiläismäinen kirkolle ja sen kohtaloksi tuli pala palalta joutua huutokaupan vasaran alle. Vielä tänä päivänä näkee vaeltaja myötätuntoisin katsein neljä suurta, valkoiseksi maalattua pilaria, jotka ennen kuuluivat tähän saarnatuoliin, seisomassa portinpylväinä tiellä, joka kirkolta kulkee lähellä olevan kylän läpi. Puoliksi vinossa näyttävät ne melankolisesti filosofoivan kaiken maallisen suuruuden ja kaikkien ihmissuunnitelmien epävarmuutta."
(Nervander Emil, "Kesämatkoja Suomessa, Ahvenanmaalla ja Turun seudulla", WS Bookwell Oy, Porvoo 2010, s. 180)