Enkä osannut ollenkaan odottaa sitä unohtumatonta näkymää, mikä minut kohtasi lähestyttäessä kirkkoa. Molemmin puolin tietä oli vieri vieressä punaisia kirkkotalleja harmaine ja keltaisine ovineen. Niitä oli upea rivistö ja ne vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat. Yhteensä noin 150 hevosten suojiksi tehtyä kirkkotallia 1700-luvulta oli kunnostettu ja näky oli aivan mieletön. Tällaista kokonaisuutta ei muualla Suomessa näe. Ja mitä se olikaan ollut ennen 1940-lukua, kun talleja oli ollut lähes 350 kappaletta. Sen olisin totisesti halunnut nähdä.
Kuinka mielenkiintoinen tuolloin oli ollut kirkon ympäristö kirkonmenoja ennen ja jälkeen, kun pihaan oli tullut hevosia kärryineen yksi toisensa jälkeen. Oli tervehditty tuttuja ja sukulaisia ja syöty ehkä eväitäkin yhdessä. Piha oli täynnä puheensorinaa, hevosen hirnuntaa, hyöriviä ihmisiä pyhäpuvuissaan ja juoksevia lapsia eli elämää. Minulle tuo kuulostaa lähes romanttiselta tapahtumalta, mutta on varmasti tuolloin ollut totista ja vakavaa puuhaa. Ja kaukana romanttisesta! Hyvä kun maltoin ollenkaan kiertää kirkkoa ympäri, kun tuo näky imaisi mukaansa totaalisesti. Tallien ympärille tuo valkoinen uudistettu kirkko sopi täydellisesti, mutta hieman jäi harmittamaan, että sisätiloja en päässyt kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti