Minulle jäi tunti aikaa piipahtaa Sysmän kirkossa ennen kuin bussi Mikkeliin lähti. Matkaa kirkolle oli 1,6 km, joka ei ole paljon, mutta tiukassa aikataulussa tuntui paljon pidemmältä. Hiki virtasi, mutta ei auttanut kuin laittaa tossua toisen eteen. Vihdoin silmieni eteen mäennyppylän takaa rupesi puiden välistä pilkistämään valkoisena hohtava kirkko. Tuotakin kirkkoa oli uusittu, jotta kirkkoväelle saataisiin lisää tilaa. Siihen oli Engelin suunnitelmien mukaan lisätty kaksi sivusiipeä. Mielestäni siellä oli hienostuneesti onnistuttu yhdistämään uusi ja vanha, vaikka siinä oli samalla hävitetty osa keskiaikaista, myös osa maalatuista vihkiristeistä.
Kirkossa oli todella asiansa osaava opas, joka näytti minulle sakariston alttarin takaa ja kertoi asiantuntevasti veistoksista ja kastealtaasta. Mutta sitten opas näytti yhden matalan oven, jonka takaa avautuivat portaat seinämuurin sisältä. Niitä pitkin oli päässyt ulkosaarnastuoliin saarnaa pitämään ja siitä ylöspäin myös välikatolle asti. Portaita sai jopa kiivetä ja sitä en halunnut jättää väliin, koska sitä ei ole missään muualla voinut kokea. Uskaltauduin juuri siihen entisen ulkosaarnastuolin kohdalla olevalle ikkunalle asti. Kyllä ihmetytti, miten papit kaavuissaan ja pimeässä ja ehkä jopa kynttilä kädessä olivat sinne kiivenneet. Kapeat, korkeat portaat, joissa minulla ainakin oli tekemistä ja olin sentään pitkissä housuissa. Mieleenpainuva kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti