Mutta voi mikä pettymys jälleen sisälle mennessäni. Kaikki vanha oli poissa ja kirkko sisältä täysin meidän nykykirkkomme. Kontrasti oli vain liian suuri ulkoasun kanssa, joten väkisinkin pettyi. Hieman romanttisemmin paikasta ajatteli Emil Nervander vuonna 1872:
"Toivoisin, että joku tulevan saaristoromaanin kirjailijatar vierailisi Föglön äskettäin kuntoon puhdistetussa ja uudelleen rakennetussa pienessä kivisessä ristikirkossa. Varmasti hän nähdessään tämän idyllisen, rauhaisan temppelin inspiroituisi niin, että sijoittaisi Föglöseen pienen saaristonovellin, jossa olisi nuori, epätavallinen pappi, ujoa, orastavaa rakkautta, juhannuspäivän pyhävaatteita ja kertomuksen onnellisena loppuna kaunis vihkiseremonia valoisassa, iloa tuottavassa kirkossa. Vahinko vain, että tämän juhlan osanottajat helposti voisivat saada itselleen kunnioitusta herättävän nuhan kosteassa kirkossa!"
(Nervander Emil, "Kesämatkoja Suomessa, Ahvenanmaalla ja Turun seudulla", WS Bookwell Oy, Porvoo 2010, s. 144)
Kirkosta löytyi kuitenkin keskiaikainen aarre ja sellaista en ollutkaan ennen nähnyt. 1960-luvun kaivauksissa löydettiin keskiaikaisen alttarin salalokerosta pieni, noin 6 cm korkea, kullattu hopeakrusifiksi, jossa oli pieni luukku kääntöpuolella. Sieltä taas löytyi pieni luunsiru ja pergamentinpala, jossa lukee "Maria Magdaz". Tämä reliikki krusifiksi on nykyisin upotettuna lasiin ja metalliin ja sijaitsi kirkon alttarilla. Valitettavasti aivan alttarin viereen ei päässyt, joten krusifiksia ei päässyt näkemään läheltä. Jotain lämpöistä tunnelmaa siitä välittyi kauempaa katsottunakin. Onneksi kirkossa myytiin postikortteja, joihin se oli hyvin kuvattuna, niin pääsi ikään kuin näkemään sen lähempääkin. Kaunis toteutus ja upea löytö! (Valitettavasti oma kuvani ei tuo sille oikeutta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti