Sisätila ei ollutkaan niin valoisa ja kutsuva kuin olin odottanut. Ehkä suuri lehteri sai sen aikaan. Se oli pienessä kirkossa aika massiivisen kokoinen ja ahdisti tilaa. Suuren lehterin keskellä oli ollut seinä, jolla oli erotettu miesten ja naisten puolet. Kirkon seinämaalaukset olivat erikoisia, jotenkin sekalaisen oloisia. Kirkon esitteestä sitten luin, että niissä oli kolmen aikakauden maalauksia päällekkäin, joten ei ihme, jos oli vaikea saada selvää niiden yksityiskohdista.
Mutta mäntypuinen kasteallas oli upea! On hyvä, että puisetkin kastealtaat on saatu säilymään tähän päivään, vaikka on vaikea kuvitella niitä keskiaikaisessa värikkäässä ulkoasussa.
Kohtasin pienoisen pettymyksen, kun kirkon ulkoasu antoi odottaa jotain upeaa, keskiaikaista ja värikästä sisätilaa, mutta eteen avautuikin aika nykyaikaistettu näkymä. Kirkon taika katosi. Se oli sääli.
