Alvar Aalto - e la natura - risteily Päijänteellä

Eilen 4.7.2019 matkasin bussilla Jyväskylään, koska olin lukenut Alvar Aalto -teemaisesta risteilystä. Päivä oli puolipilvinen ja hieman viileä, mutta niistähän minä tykkään, joten minulle siis täydellinen sää risteillä. Lähdin matkaan risteily tähtäimenäni, mutta en arvannutkaan, miten matka muuttaisi ajatteluani. Minua on aina kiehtonut Alvar Aallon arkkitehtuuri ja ajatukset, mutta en ole oikein kunnolla ehtinyt (lue: saanut aikaiseksi) perehtyä aiheeseen. Tällekin reissulle lähdin sellaisella ajatuksella, että ihanan risteilyn lomassa pääsen hieman Aallon jalanjäljille. Enpä osannut aavistaa tulevaa.

Saavuin Jyväskylään noin yhden aikaan ja matkakeskuksesta oli lyhyt kävelymatka satamaan, josta risteilyni alkaisi klo 14. Laivani s/s Suomi on höyrylaiva, joka on risteillyt Päijänteellä jo vuodesta 1906 asti ja odotti nytkin laiturissa valmiina kutsumaan lounasvieraat tervetulleiksi.

Samalla kyydillä voi tehdä pelkän lounasristeilyn tai sitten tämän Alvar Aalto -risteilyn. Laivaan pääsi sisälle puolta tuntia aikaisemmin ja lounas oli jo tarjolla, joten mikäpä sen hienompaa kun syödä ensin erittäin maittava lounas ja siitä ehti juuri sopivasti ulkokannelle seuraamaan laivan lähtöä.

Laivan pilli huusi lähdön koittaneen ja hitaasti poistuimme satamasta kohti Päijännettä. Kuulemma aikoinaan on ajettu vauhdikkaammin, kun on kuljetettu tavaraa mukana, mutta nykyään säästösyistä mennään hitaammin. Ja sehän sopi minulle oikein hyvin.

Oli ihanaa katsella noita hiljalleen lipuvia maisemia pienessä tuulessa aaltojen soidessa taustalla. Aluksi huvilat rannoilla olivat jopa palatseja muistuttavia ja veneet laitureissa sen mukaisia, mutta sitten huvilat pienenivät mökeiksi ja maisemat vaihtelivat metsäisistä kivirantaisiin. Maisemat rauhoittuivat. Ihmiset hävisivät. Laiva lipui eteenpäin tasaisesti ja tarkasti.

Saavuimme Säynätsalon laituriin ja matka sinne kesti vain puolitoista tuntia. Huomasin olevani ainoa, joka jäi poissa kyydistä siellä. Minua oltiin jopa vastassa. Säynätsalon kunnantalosta vastaava Harri Taskinen kätteli minut ja yleensä kunnantalolle mentiin kävellen, mutta minä pääsin autokyydillä kiireisen päivän takia.

Säynätsalon kunnantalo on Alvar Aallon ensimmäinen punatiilinen rakennus ja se rakennettiin 1949-1952. Nykyään se ei toimi enää kunnantalona, koska Säynätsalo on liitetty Jyväskylään. Sain mahtavan esittelyn talosta ja päälle vielä kasan leppoisia tarinoita. Niitä olisi voinut kuulla vielä lisääkin. Sitä en tiennyt, että tähän kunnantaloon kuului myös asuntoja, joita nykyään vuokrataan myös vieraille. Jos olisin tiennyt tuon, olisin ehdottomasti jäänyt yöksi. Tuota paikkaa ei pysty kuvailemaan sanoin, se on jokaisen pakko mennä sinne paikan päälle kokemaan. Minuun se jätti pysyvät jäljet, joiden sulattamiseen tarvitaan tovi jos toinenkin.

Paikan henki oli erityinen. Se, miten Aalto oli luonut kokonaistaideteoksen jokaista yksityiskohtaa myöden kalusteista aina tunnelmaan ja yhteisöllisyyteen. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Taskisen tarinat siellä käyneistä arkkitehdeista ja opiskelijoista ympäri maailmaa herättivät minussa mielenkiinnon itsekin tutkia paikkaa enemmän. Tietomääräni oli harmillisen rajallinen. Mutta sehän tietää vain sitä, että asioista pitää ottaa selvää ja mennä uudelleen.

Kunnantalon alakerrassa oli myös todella huikea kahvila Cafe & Bakery Town Hall. Heidän brita-kakkunsa aivan suli suussa. Sitä luulee vain menevänsä tavalliseen kahvilaan, mutta koskaan ei tiedä, millaiseen aarteeseen voi törmätä reissuillaan. Kun näin käy vielä aivan odottamatta, jää sanattomaksi.

Risteilylle lähdin ja Alvar Aallon koukkuun jäin. Voiko olla hienompaa päivää!

Faktat: Tämä Alvar Aalto -risteily maksoi 56 e/hlö (sis. lounaan laivalla, opastuksen kunnantalolla ja bussimatkan vielä takaisin Jyväskylään).  www.paijanne-risteilyhilden.fi