Sanotaan, että Hammarlandin kirkko on Suomen omaperäisempiä kirkkoja ulkoasultaan ja se piti kyllä paikkansa. Kirkon kolmiosainen rakenne kiinnitti huomion ja teki kirkosta lähes 'talomaisen'. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä.
Sisällä kirkossa ihastuin noihin köynnösten täyttämiin holvikaariin. Köynnösten kasvua jaksoi seurata, sillä oli kuin istuisi taivaallisen puutarhamajan alla vilvoittavassa rauhallisuudessa. Voin kuulla lintujen laulun, hyttysten ininän ja hennosti huokailevan tuulen. Melkein tuntui, kuin köynnökset liikkuisivat tuulen mukana. Ne levittäytyivät eteenpäin, mutta seinille ne eivät laskeutuneet. Niille kuului vain taivas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti