Emil Nervander kertoo yhden tarinan siitä, miten tavallisesta pojasta tuli taiteilija 1800-luvun lopulla ja tarina sijoittuu juuri Finströmin pitäjään:
"Karl Emmanuel Jansson oli noin 14 vuoden iässä käynyt Godbyn ala-alkeiskoulun. Tähän aikaan Finströmissä oleskeli työasioissa Tukholmasta kotoisin oleva maalarinkisälli nimeltään Kellgren, joka nuoruudessaan oli lyhyehkön ajan opiskellut vapaiden taiteiden akatemiassa. Opiskeluajastaan hän oli ottanut mukaansa halun, muttei lahjoja korkeampaan maalaustaiteeseen. Hänen kauttaan heräsi nuoressa ahvenanmaalaisessa pojassa halu piirtää, ja ehkä hänessä jo silloin jokin ajatus tämänsuuntaisesta tulevaisuudesta antoi aistia heikot, epävarmat siivenlyöntinsä. Silloin kuuli tohtori von Knorring puhuttavan hänen piirustuksistaan ja antoi käskeä häntä tuomaan ne pappilaan, mistä eräänä kauniina päivänä joitakin arkkeja Janssonin täyteen piirtämiä vapaita aiheita lähetettiin Fredrik Gygnaeukselle Helsinkiin.
Vastauksena tähän saapui Gygnaeukselta viesti, että Janssonin on heti lähdettävä Turkuun, missä hän tulisi saamaan Ekmanin ilmaista opetusta ja taideyhdistykseltä varoja 10 ruplaa kuussa elatukseen. Nyt siis oli päätetty, että Janssonista tulisi taiteilija. Mitä tämä sana tarkoitti, sitä ei nuori poika varmaan tiennyt. Paaston aikaan Jansson matkusti Turkuun huonossa säässä, vilustui pahasti tiellä sinne ja saapui sairaana Ekmanin luo. Tällä ei ollut mitään aavistusta taideyhdistyksen suunnitelmista pojan suhteen, ja tuntemattomana kuin eksyksiin joutunut lapsi seisoi tämä nyt taiteilijanuran portilla ja lämminsydämisenä tunnetun mestarin edessä. Ekman lupasi ystävällisesti pitää huolen pojasta kunnes saataisiin tietää taideyhdistyksen todellisesta tarkoituksesta. Viimein saapui kirje Helsingistä, ja Jansson oli Ekmanin oppilas."
(Nervander Emil, "Kesämatkoja Suomessa, Ahvenanmaalla ja Turun seudulla", WS Bookwell Oy, Porvoo 2010, s. 127)
Sisälle mennessä näky yllätti, sillä kirkko oli todella kaunis, melkein henkeäsalpaavan kaunis. Erilaisia kuva-aiheita oli runsaasti ja oli mielenkiintoista löytää erityylisiä maalauksia, jotka olivat selvästi useamman eri tekijän tekemiä ja osa myös uudemmalta ajalta. Eroja oli kiva etsiä: hauskoja primitiivisiä kuvia, taidokkaita seinämaalauksia ja mielenkiintoisia koristenauha-aiheita. Varmasti kaikille löytyy suosikkinsa. Minua viehättivät erityisesti erinäiset lintukuvat, joita kirkosta löytyi useita. Ei aavistustakaan, mitä lintuja ne olivat, mutta mielenkiintoisia olemukseltaan, kuten kattoholvissa oleva lintu, jonka suusta alkoi oikea köynnöstulva.
Yhdestä holvikaaresta löysin jälleen naamaveistoksen. Sieltä se katosta tuijotti ihmeissään alas, miten minä tänne olen joutunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti