Kun kirkkoon astui sisälle, kirkon upea siniharmaa väritys kutsui lämpimästi kulkijan tervetulleeksi. Todella kauniit kolmihaaraiset kynttilänjalat pitkin seiniä ja pilareita loivat jännän tunnelman. Olisipa ihana nähdä tuo kirkko sisältä silloin kun niissä kaikissa palaa kynttilät. Se olisi varmasti lumoavaa.
Harmaat kalkkikiviset pilarit olivat erikoisuus tuossa kirkossa ja niihin maalatut kuvioinnit todella herkkiä. Olisin voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan noita rauhoittavia pilareita kuvioineen ja kynttilänjalkoineen. Tuollaisen tunnelman haluaisin kotiinkin. Kirkossa oli myös upeita seinämaalauksia, joista yksi kuva oli tehty hauskasti hieman vinoon tilanpuutteen vuoksi. Ei haitannut, sillä eihän se kuvan sanomaa miksikään muuttanut.
Ihastuin myös "kukkiin", jotka oli maalattu kirkon kattoholveihin. Osasta niistä lähti keskeltä kattokruunu. Olivat taatusti erilaisia, mitä olin tuohon mennessä nähnyt. Lehterin kaiteelta löysin myös Markuksen. Kuutti Lavosen Markus teki Tyrväällä Pyhän Olavin kirkossa minuun niin suuren vaikutuksen, että aina silloin tällöin yritän katsella muitakin Markuksen kuvia ja tunnustella, löytyykö niistä sama tunnelma mitä Lavosen maalauksesta.
Alttarikaappikin oli värisävyihin sopiva ja upea kokonaisuus. Siinä oli yhdistetty keskiaikainen alttarikaappi aiheenaan Maria ja lapsi sekä yläosassa 1660-luvulla tehty barokkikoristus, jossa maalaus Ehtoollisen asetus. Aika hienovaraisesti minusta tuo yhdistäminen oli tehty ja pääasia oli, että keskiaikaista alttarikaappia ei oltu hävitetty, vaan nimenomaan hyödynnetty uuden kanssa. Loistavaa kierrätysajattelua jo tuohon aikaan!
Kirkossa oli vielä yksi erittäin vaikuttava veistos, nimittäin krusifiksi, jolla oli korkeutta yli viisi metriä. Huomiota herättävän herkkä ja kaunis. Kaikki nämä yksityiskohdat loivat kirkkotilasta rauhoittavan ja turvallisen paikan. Sen suojissa voi istuskella rauhassa mietiskelemässä eikä huomaakaan ajan kulua. Ehdottomasti yksi suosikkikirkoistani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti