Aikaisemmin puhuttiin Kalannin koulukunnasta, koska luultiin että Kalannin kirkon maalaukset olivat ryhmän ensimmäiset. Uuden tutkimuksen mukaan vanhimmat maalaukset ovat kuitenkin Taivassalon kirkossa, siksi nykyään puhutaan Taivassalon maalariryhmästä. Ja tiedetään, että yksi ryhmän maalarimestari oli Petrus Henriksson eli Pietari Henrikinpoika, joka tuli Suomeen kutsuttuna luultavasti Upplannista. Hänet tiedetään siksi, että hän kirjoitti Kalannin kirkon kuvien yhteyteen myös oman nimensä, joka on samalla ensimmäinen taiteilijasigneeraus maassamme. Pietari toi tullessaan aivan uudenlaisen väripaletin ja värisävyjä on käytetty enemmän kuin aikaisemmin. Lisäksi hänen ihmishahmojaan pidetään erityisen eloisina.
Pietari ei tosiaankaan ollut ainoa maalari vaan hän oli yksi ryhmästä, joka koostui luultavasti kuudesta maalarista. He työskentelivät pareittain tai pienissä ryhmissä eri kirkoissa: Taivassalossa n. 1467-1469, Kemiössä 1469, Kalannissa 1470-1471, Sauvossa 1472, Laitilassa 1483, Paraisilla 1488 ja välivuosina 1473-1482 he ovat ehkä työskennelleet Karjaalla, Naantalissa, Perniössä ja Turun tuomiokirkon Johannes Kastajan kappelissa. Ryhmällä oli siis keskeinen merkitys 1400-luvun maalaustaiteessa Suomessa.
(Hiekkanen Markus, "Suomen keskiajan kivikirkot", Tammer-Paino Oy 2007, s. 36-37 sekä von Bonsdorff Bengt, Gardberg Carl Jakob, Lindberg Bo, Kruskopf Erik, Nummelin Rolf, Ringbom Sixten, Ringbom Åsa, Schalin Mona, "Suomen taiteen historia", Painotalo Miktor, Helsinki 1998, s. 42-43.)
Sitten se kuvamaailma! Erityisesti kiinnostuin suuresta viikinkityylisestä laivasta, jolla Pyhä Olavi oli tullut tuomaan kristinuskoa pakanoille. Yleensä pakanat kuvattiin ihmisjoukkona tai vastaavana, mutta tuolla pakanat oli kuvattu yhdellä hirviömäisellä hahmolla. Tuo kuva oli vaikuttava ja värimaailma todella upea. Seisoin kauan sen kuvan alla ja kuulin veden liplattavan veneen alla. Pieni tuulenvire nousi ottamaan laivaa vastaan ja tunnelma sähköistyi. Eihän siinä voinut olla mitään väärää, kuva vei mukanaan. Ei ihme, että kuvien taidearvo oli korvaamaton, ne todella saivat katsojan vedettyä mukaansa.
Tuosta kaikesta vaikuttuneena astuin sakariston puolelle ja eteeni avautui vielä jotain taivaallisempaa! Olin lumoutunut! Mitkä värit, mikä koskettava tyyli ja nuo ihanat paratiisilinnut! Tuollaista oli taide parhaimmillaan. Ei ihme, että Markus Hiekkanen kutsui tätä sakariston maalauskokonaisuutta Suomen keskiajan taiteen helmeksi. En ollut varautunut tuohon uskomattomaan kauneuteen ja sydämeni oli pakahtua sen edessä. Sakariston maalaukset oli tehty noin 20 vuotta aikaisemmin kuin muut maalaukset kirkossa ja tyylikin oli selvästi erilainen. Niissä oli kertakaikkiaan jotain ylimaallista!
Kansallismuseossa Helsingissä sijaitsee nykyisin tästä kirkosta lähtöisin oleva 1410-luvulla tehty Barbara-alttarikaappi, jota kävin jo aikaisemmin katsomassa ja se oli todella vierailun arvoinen. Sitä pidetään kansainvälisestikin arvokkaana taideteoksena, eikä ihme. Pyhän Barbaran alttarikaappi on ns. kaksoissiipialttari, josta siipien avauduttua tulee esiin hampurilaisen dominikaanimunkki Meister Francken maalaamat kuvat Barbaran legendasta. Työ oli todella upea kokonaisuus lehtikultineen ja kauniine temperaväreineen, harvinainen elämys!
(Valkonen Markku, Valkonen Olli, "Suomen taide: Varhaiskaudet, Suomen ja maailman taide 1", WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1982, s. 90-91 sekä Tuominen Leila K, Salonen Jukka, "Kalannin kirkko, 1. osa", Newprint, Uusikaupunki 1999, s. 11-12)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti