Mielenkiintoisten maisemien keskeltä saavuin Laitilan kirkolle. Aluksi sisällä huomasin upean vihkiristin seinässä ja sitä seuraten kiipesin urkulehterille. Katseeni seurasi vain edelläni avautuvia kuvia ja lehterille päästyäni huomasin vasta kaikki muut kirkon maalaukset. Hätkähdin sitä kuvamaailmaa edessäni ja huomasin huokailevani ääneen. Joskus sitä kulkee niin katse kiinnitettynä vain yhteen pisteeseen että ei huomaa muuta ympärillä. Näky lehteriltä kirkkosaliin oli huikea! Mihin tahansa katsoikin, aina oli toistaan upeampia kuvia. Huokailujeni määrä oli loppumaton.
Laskeutuessani pois lehteriltä en malttanut olla koskematta varovasti sitä vihkiristiä, jonka ensimmäiseksi olin nähnyt. Sen herkkyys ja iättömyys kosketti.
Katseeni kiersi kirkkosalia ja yhden pilarin vierestä löytyi restauroitu sivualttari. Olipa kiva nähdä, millaisia ne ovat olleet aikoinaan. Katoliseen kirkkoon on kuulunut usein kaksi sivualttaria, jotka muodostivat "kolmion" pääalttarin kanssa. Toinen sivualttareista oli omistettu Neitsyt Marialle ja toinen luultavasti kirkon omalle suojeluspyhimykselle. Sivualttareita oli voinut olla myös useampia.
(Hiekkanen Markus, "Suomen keskiajan kivikirkot", Tammer-Paino Oy, 2007, s.42-43)
Kirkon itäpäädystä löydettiin 1960-luvun restauroinnissa komero, jossa on selvästi sijainnut isokokoinen veistos. Jo 1700-luvun puolivälissä kulki tarinoita päättömästä kuvapatsaasta ja näin Laitilan historia -kirjassa kerrotaan:
"Kuva oli ollut tarkoitettu muistuttamaan tästä rakennusmestarista, joka oli mestattu häpeällisen tekonsa vuoksi. Mestarin oli näet pitänyt rakentaa Laitilan kirkko tarkkaan yhtä suureksi kuin Mynämäen kirkko, mutta hänelle tuli vahinko. Asuessaan Perheentuvan talossa hän vietteli piian, joka kosti leikkaamalla kirkon mittanuorasta itselleen härkäparin korvanuorat. Kun kirkko sitten rakennettiin näiden katkaistujen mittanuorien mukaan, tuli siitä siis korvanuorain mittaa pienempi kuin oli ollut määrä."
(Kivikoski Ella, Koivisto Olavi, "Laitilan historia 1", Laitilan kunnan ja seurakunnan asettama historiatoimikunta 1969, Vammala, s. 144)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti