Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 49. Vehmaan kirkko

Vehmaan kirkon asehuoneesta löytyi todella herkkä ja pieni maalaus, luultavasti rakentajien tekemiä. Itse kirkkosaliin mentäessä maalaukset ovat paljon voimakkaamman värisiä, ehkä jopa oudon voimakkaita.

Kirkossa oli nähtävillä Vehmaan mestarina tunnetun käsityöläisen taidonnäytteitä, kuten kuorissa oleva kastamalja sekä pääsisäänkäynnin lähellä oleva kalkkikivestä tehty vihkivesiastia. Ne olivat kauniitä ja herkällä kädellä tehtyjä.

Alttarilla olevassa kansilevyssä oli kaiverrettuna viisi vihkiristiä, jotka symboloivat Kristuksen viittä haavaa. Se oli niin kaunis, että yritin kuvata sen epätoivoisesti. En kuitenkaan uskaltanut astua alttarin puolelle, sen verran kunnioitan sen pyhyyttä ja sakaristossa istui kirkkoherra töissä, joten kuvasin sen mitä pystyin ja olin tyytyväinen.

Vehmaan kirkon krusifiksi oli vaikuttavan näköinen. Aikaisemmin krusifiksit olivat ilmaisseet Kristuksen voittoa kuolemasta, mutta 1300-luvun alkupuolella niiden haluttiinkin visualisoivan todellisuutta ja Vehmaan kirkon krusifiksi oli tästä hyvä esimerkki, sillä Kristuksen asento ja kasvojen jalous toivat mestarillisesti esiin sen, mistä oli kysymys.
(Riska Tove, "Keskiajan puunveisto ja maalatut alttarikaapit, ARS Suomen taide 1", Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu 1987, s. 193-194)

Krusifiksi oli sikäli mielenkiintoinen, että minä en olisi arvannut sen olevan 1300-luvulta vaan lähes nykyaikainen. En tiedä, oliko se juuri tuo esitystapa vai modernin oloinen risti vai ehkä hieman outo värimaailma tuolle ajalle, mutta kaikkinensa se voisi olla aivan nykytaidettakin. Krusifiksia tarkastellessa joutui katsomaan kunnolla ylöspäin ja kärsimys muuttui todellisuudeksi, sanan jokaisessa merkityksessä.

Alttarilla oli myös yksi kauneimmista lasimaalauksista, mitä minä olen näissä kirkoissa nähnyt. Se oli hyvin moderni ja värikäs, silti hyvin kirkollinen. Kirkon esitteestä luin sen olevan Hilkka Toivolan tekemä v. 1974. Todella vaikuttava!

Pois lähteissäni katseeni kiinnittyi vielä yhden kattokruunun koristuksiin. Siinä oli nimittäin naamahahmo, jolla oli rengas suussa aivan kuin ovenkolkuttimessa ja muutakin koristelua, mitä ei odottaisi näkevän kattokruunuissa. Näiden käyttöesineiden tekijöillä on ollut hyvä huumorintaju tai sitten niihin liittyy symboliikkaa, joka ei minulle ainakaan aukea. Herätti hilpeyttä joka tapauksessa.