Sata tarinaa keskiaikaisista kivikirkoistamme: 87. Alatornion kirkko

Alatornion kirkolla ei heti kyllä arvannut, että kyseessä oli alun perin keskiaikainen kirkko. Kaikkien uudistusten jälkeen siitä oli tullut hyvä esimerkki uusklassisesta tyylistä. Huikea keltasävytteinen rakennus häikäisi vaikuttavalla julkisivullaan. Kirkkoa joutui lähestyessään katsomaan ylöspäin ja sisälle mennessä myös nousemaan ylöspäin. Vaikutelma oli pysäyttävä.

Ehdin käydä kurkkaamassa sisälle ennen kirkonmenojen alkua ja kaikki kirkkoon astujat toivotettiin henkilökohtaisesti tervetulleiksi. Oli pakko poistua sieltä ennen kuin ovet sulkeutuisivat takana. Jäin kuitenkin ulos katselemaan kirkkoon menijöitä mielenkiinnolla. Joku tuli itkien ehkä suremaan poismennyttä läheistään, joku tapaamaan tuttuja, joku tuli hirveällä kiireellä ja joku hiljakseen ja hartaasti, joku tuli yksinään ja joku koko perheen kanssa. Kirkko oli iso, joten oli kiva huomata sinne vaeltavien ihmisten määrä. Keskiaikaisen kirkon suurentamista aikanaan ei ollut täällä tehty turhaan. Pohjoisin kohteeni oli nyt saavutettu, keskiaikaisuuden puutteesta huolimatta, hyvillä mielin.