Kirkon alttarialue kiinnitti heti huomioni, koska alttari ei ollut kuorin perällä seinää vasten vaan ikään kuin keskellä alttarialuetta. Minulle kerrottiin, että jossain vaiheessa oli haluttu rakentaa alttarialue omaan lisäosaansa, joka ulkopuolelta oli hieman oudonkin oloinen tiilirakennus kirkon kyljessä. Kuitenkin myöhemmin haluttiin siirtää alttari takaisin omalle paikalleen ja tämä kuusikulmainen uusgoottilaistyylinen kuori jäi tavallaan ilman käyttöä.
Alttarin takana oli edelleen Eero Järnefeltin vuonna 1908 maalaama alttaritaulu "Jeesus ja langennut nainen", joka oli väreiltään ja tunnelmaltaan hyvin kaunis ja herkkä, sekä aiheeltaan erilainen. Se toi tuon kirkon hienosti keskiajalta nykypäivään.
Vain vihkiristit seinissä ja jokin pieni häivähdys kalkkimaalauksesta sakariston oven pielessä olivat keskiajalta. Pilareitten harmaat ronskit köynnösmaalaukset olivat uudemmalta ajalta, 1600-1700 -luvulta.
Vaikka siellä ei montaa puuveistosta ollutkaan näkyvillä enää, niin sieltä on löydetty ainakin 24 keskiaikaista veistosta. Suurinta osaa niistä voi käydä ihailemassa Turun linnassa.
Kirkkorakennusten ja kalkkimaalausten kanssa suurimman keskiaikaisen taideperinnön näemme noin 800 säilyneessä puuveistoksessa ympäri Suomea ja näihin kuuluu niin pyhimys- ja muut yksittäiset veistokset, alttarikaapit kuin krusifiksitkin. Meillä ei katolisen ajan loputtua hävitetty ja poltettu kaikkea katoliseen kirkkoon liittyvää, vaan luterilainen kirkko hyväksyi monet veistokset osaksi heidän kirkkosisustustaan. Kuvanveiston tärkein keskus oli keskiajan alussa Gotlanti, josta sekä tuotiin runsaasti veistoksia että siellä käytiin myös saamassa oppia. 1400-luvulta lähtien veistokset muuttuivat realistisemmiksi ja kuvanveiston keskeiseksi paikaksi vaihtuu Lyypekki. Vanhin säilynyt veistoksemme on Korppoon Madonna 1200-luvun tienoilta ja se on tänä päivänä nähtävissä Suomen kansallismuseossa Helsingissä.
Veistokset olivat tärkeitä katolilaisille, sillä niitä katsellessaan tavallinen kansa saattoi hiljentyä pohtimaan Jumalan tarkoitusta. Krusifiksi sijoitettiin kuorilehterin yläpuolelle muistuttamaan Jumalan armosta: "sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu". Puuveistokset olivat etupäässä onttoja, jotta ne eivät halkeaisi aikojen saatossa ja niissä voitiin myös säilyttää pyhäinjäännöksiä. Veistokset oli maalattu temperaväreillä ja koristeltu usein lehtikullalla. Yleistä oli myös se, että veistokset oli puettu arvokkailla vaatteilla. Tämä kaikki värikylläisyys, kulta ja kiiltävät kankaat ovat kynttilän liekkien lepattaessa varmasti näyttäneet hyvinkin vaikuttavilta ja eläviltä.
1300-luvun ensimmäisen puoliskon veistosten joukosta on pystytty erottamaan ryhmä, jolla oli selkeästi ollut sama mestari tai jonka työt ovat tulleet samasta työpajasta. Tätä mestaria kutsutaankin Liedon mestariksi. Hänen arvellaan olevan suomalainen, mutta saaneen oppinsa Gotlannissa. Hänen ryhmänsä tekemiä veistoksia on Liedon Madonnan lisäksi tavattu runsaasti myös muistakin kirkoista, kuten mm. Raision, Hollolan, Hattulan, Maarian ja Vanajan kirkoista.
(Valkonen Markku ja Valkonen Olli, "Suomen taide: Varhaiskaudet (Suomen ja maailman taide 1)", WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1982, s.17 ja 81-81 sekä Hiekkanen Markus, "Suomen kivikirkot keskiajalla", Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2003, s. 95-107)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti